Kaksplus.fi

maanantai 22. elokuuta 2016

Loman bucket list - Miten kävi?



Alkukesästä minä ja muutkin postattiin omat kesäloman bucket listat blogiin. 
Nyt kun loma on ohi, niin kurkataas miten kävin, 
tuliko niitä rasteja listaan?

Katsotaan:

syö jäätelöä 

käy rannalla

matkusta:
Turkuun, 
Helsinkiin, 
ehkä muualle, minne?

käy Korkeasaaressa

ulkoile

lenkkeile

syö marjoja ja hedelmiä

mene metsään

makoile maassa

hellitä aikatauluista

koristele kalenteria

kuuntele musiikkia

katso:
Outlander (2 jaksoa enää tulossa!)
OITNB
+ Gilmore girls 

lue kirja tai kaksi (etenin sentään 
yhden kesken jääneen kanssa)

tee hiekkakakkuja

pelaa:
jalkapalloa ym. pihapelejä 
(frisbeegolf, pentaki, pallopelit)

näe ystäviä

grillaa

ota aurinkoa

käy elokuvissa

älä stressaa
hengitä syvään
NAUTI

Aika kivasti tuli rasteja, melkeen jokaiseen! Ja kyllä mä tästä kesästä nautin, yhdessäolosta ja ilmoista, ihmisistä!
En oikeastaan edes muistanut tätä listaa koko kesänä, niin tähän oli kiva palata ja huomata miten monta rastia sai merkata! 

Miten teidän kesä meni? 



sunnuntai 21. elokuuta 2016

ARKI - uhka vai mahdollisuus?

Ensimmäinen arkiviikko takana. Pojat aloittivat hoidossa maanantaina 8. päivä ja mulla koulu alkoi 11. päivä, mutta tää viikko oli ensimmäinen varsinainen arkiviikko. Meidän loma meni tosi kivasti! Käytiin rannalla, ulkoiltiin, käytiin Turussa ja nautittiin olosta. Ihan tavallisista asioista. Juhannuksena valvottiin ja muutenkin elettiin lomarytmissä. Koska A hankki meille auton, päästiin myös monen monta kertaa Yyteriin rannalle ja Kalloon katsomaan tyrskyjä.



Ensimmäinen kesä pitkään aikaan kun itsekin nautti ja pääsi lomamoodiin. Ja muistankin jotain! Ja aiempaan muistamattomuuteen vaikutti masennus, joka on nyt kyllä oikeesti selätetty. Että aikamonta ruksia saa kesän bucket listiin laittaa!



Miltä arki tuntuu?


Arki tuntuu hyvältä. Loman loppua kohden aloin jopa odottaa koulun alkua. Tein mikrobiologian työkirjan loppuun ja järjestelin Happy Planneria, piirsin viikkoaukeamille lukujärjestykset ja nyt mietin miten ne saisi aina kivasti koristeltua. Jotenkin mun jutut aina leviää käsiin suuruuden hulluudessa!



Koulua on ollut nyt tosiaan seitsemän päivää ja tuntuu kuin ikuisuus oltais jo käyty. Syksyn aihe on hoito ja huolenpito, tuleva työssäoppiminen suoritetaan vanhusten parissa; palvelukodissa tai kotihoidossa. Lääkelaskut alkoi 12. päivä perjantaina ja tän viikon perjantaina suoritin laskintentin, jossa oli neljä tehtävää. LÄPI meni! Oon niin yllättynyt ja iloinen, että nyt hanskaan nämä. Silloin AMK:ssa ei ollut kyllä toivoakaan enkä päässyt läpi millään.



Einolla alkoi torstaina esikoulu! Ekalla hoitoviikolla hän ihmetteli kun ei se alkanutkaan, joten odotettu juttu oli. En saata käsittää, että ens syksynä tuo muru menee kouluun. Eskari on kuulemma tuntunut hyvältä ja kysyin tuossa Einolta mitä hän haluisi oppia eskarin aikana. "Solmimaan kengännauhat ja lukemaan!" Eli katsotaan kuinka käy.



Onnillakin päiväkoti alkanut kivasti. Eilen aamulla toitotti, että mennään päiväkotiin, mutta kelpuutti hän pari vapaapäivääkin.
Hän on ulkoillessa ajellut mopolla eli potkupyörällä. Menin alkuviikosta hakemaan poikia niin siellä se huristeli menemään kuin vanhatekijä. Kesällä ei homma tahtonut omalla potkupyörällä sujua, mutta nyt on sillä kuljettu päiväkotimatkat.
Kesän aikana Onnin puhe on edistynyt ihan huikeesti! Päiväkodissakin ihan yllätyttiin miten Onni on kesän aikana kasvanut ja kehittynyt. Käytetään silti joitain tukiviittomia ja opetus myös käytetään loppuun. Tukiviittomien käyttöä ei suositella lopetettavan kertalaakista vaikka puhe alkaisi sujua. Onnilla vielä omat haasteensa kuitenkin. Ei esimerkiksi suostu sanomaan sanoja, jotka hänestä tuntuvat vähänkin vaikeammilta. Mutta pääasia, että kehitystä on tapahtunut ja tapahtuu!

Tiedossa on rankka mutta antoisa syksy opintojen suhteen. Siihen kun yhdistää lapsiperhearjen päiväkotisäätöineen, niin on siinä haastetta.
Onneksi on arjen helpottajia, esimerkiksi Prisman kauppakassi palvelu, joka viime viikollakin toi meille neljä kassillista ruokaa kotiin. Sen käyttö järkevöittää ostoksia, kun ei tarvitse väsyneen nälkäisenä haahuilla kaupassa sekä suunnitelmallisuus paranee ja tulee mietittyä viikon ruokalistat valmiiksi. Heräteostoksilta välttyy myös! Suosittelen!



Näin on meidän arki ja syksy alkanut.
Mites teillä, tykkäätkö arjesta vai olisiko loma saanut vielä jatkua? :)

Mukavaa sunnuntaita kaikille!


tiistai 9. elokuuta 2016

Ensikoti - tukea vanhemmuuden alkutaipaleelle

Facebook muistutti minua tuossa edellispäivänä tärkeästä tapahtumasta ja sain idean postata teille millaista oli asua vanhemmuuden ensikuukaudet Turun ensikodissa.

Elokuun kuudentena päivänä, vuonna 2010, eli kuusi vuotta sitten, nukuimme Einon kanssa ensimmäisen yömme omassa kodissa. Se oli jännittävää ja ihanaa. Sitä ennen olimme asuneet Turun ensikodissa, jonne olimme viikko Einon syntymän jälkeen kotiutuneet. En antanutkaan vauvaani adoptioon, vaan ystäväni rohkaisemana otin askeleen tuntemattomaan, vanhemmuuteen, pienen pojan äitinä.
Omahoitajamme haki meidät, meillä mukanamme lahjaksi saatuja nuttuja, erään kätilön lahjoittamia vaatteita sekä kasa vanhoja vauvalehtiä. Silloin jännitti myös. Eino-vauva lainakaukalossa ajoimme lyhyen matkan ja saavuimme perille. Hissillä ylös ja pääsimme omaan asuntoomme. Pieni yksiö, jossa sänky minulle ja pinnasänky vauvalle, hoitopöytä ja kaapit vaatteille. Äiti toi minulle vaatteita luotaan, tietokoneen ja puhelimen laturin.
Se kevät ja kesä oli lämmin ja helteinen.




Turun ensi- ja turvakoti ry on 1945 perustettu yhdistys, joka kuuluu alueellisena jäsenyhdistyksenä Ensi- ja turvakotien liittoon. Yhdistys on perustettu tukemaan avioliiton ulkopuolella synnyttäviä äitejä tarjoamalla asumispalvelua ja sosiaalista tukea. Aikojen muuttuessa, palveluvalikoimaa on muutettu vastaamaan aikakauden tarpeita. (www.tuentu.fi/turun-ensi-ja-turvakoti-ry)

"Turun ensikoti tarjoaa ympärivuorokautista, yksilöllistä ja vahvaa tukea vauvaperheille. Apua voi tarvita perhe, jolla on puutteita arjen taidoissa, vauvan ja vanhemman välisessä vuorovaikutussuhteessa tai vauvan hoidossa. Vanhempien nuori ikä ja/tai mielenterveysongelmat voivat aiheuttaa myös tuen tarvetta. Ensikotiin tulosta sovitaan oman sosiaalityöntekijän kanssa. Turun ensikodissa on seitsemän perhepaikkaa." (www.tuentu.fi)



Enskassa, kuten paikkaa tuttavallisesti kutsutaan, on jokaiselle siellä olevalle perheelle huoneet, seurusteluhuone, parveke sekä henkilökunnan toimisto ja askarteluhuone. Henkilökuntaa on paikalla 24/7 ja jokaisella on omahoitaja, jonka kanssa voi jutella asioista ja hänen kanssaan käydään myös läpi turvaverkostoa ja muita käytännön asioita. Hän tukee ja ohjaa vauvan hoidossa ja suhde on luottamuksellinen. Muidenkin ohjaajien kanssa siellä ollaan tekemisissä. Itseäni yksi auttoi ompelujuttujen kanssa, toinen opasti vauvahierontaa ja sain jopa itsekin hierontaa, kun vasen kylkeni meni totaalisesti jumiin kanniskeltuani Einoa vain sillä puolella. Henkilökunta voi myös sovittaessa hoitaa vauvaa, kun äidillä on esim. jälkitarkastus tai muita virallisia käyntejä, jonne mielellään menisi ilman vauvaa. 
Enskassa asumisen aika vaihtelee perheittäin tuen tarpeen mukaan. Minimissään aika on kolme kuukautta ja siitä se vaihtelee jopa vuoteenkin. Tarvetta kartoitetaan säännöllisesti.




Enskassa aamut alkavat n. klo 9 yhteisellä kokoontumisella, jossa käydään perheiden päivän suunnitelmat läpi, jotta henkilökunta tietää, missä kukakin on ja milloin heitä odottaa takaisin. Kulkemista ei ole suuremmin rajoitettu, mutta pääsääntöisesti klo 20-21 olisi suotavaa tulla takaisin, jotta saadaan illat rauhoitettua. Itse en tätä kokenut mitenkään erityisen rajoittavaksi, eipä vauvan äitinä suuremmin iltamenoja ollut. Kerran käytiin äidin kanssa elokuvissa ja sen jälkeen yksillä, mutta sitten jo alkoi ikäväkin painaa. 
Enskassa oli myös yhteistä tekemistä ja me esimerkiksi kävimme Linnanmäellä, Raisiossa eräällä hevostallilla ratsastamassa sekä Kuralan kylämäessä. Laulettiin me myös karaokea!







Muiden perheiden kanssa aloin aika pian tulla tutuiksi. Koska Enskassa on yhteinen seurusteluhuone ja siellä on talon ainut televisio, niin juttua alkoi pikkuhiljaa tulla. Myös ryhmäkokoontumiset auttoivat pääsemään alkuun. 
Itselle jäi kavereiksi kaksi perhettä, toinen myös yksinhuoltaja, jolla melko samanikäinen poika kuin Eino ja perhe, jossa n. kuukauden nuorempi tyttö. Yhteydenpito tosin Poriin muuttamisen myötä jäänyt vähemmälle, mutta jonkun verran Facebookissa välillä kirjoitellaan, tai ainakin kuvia kommentoidaan. 

Enskassa monet itkut tuli itkettyä ja naurut naurettua. Kiitollisena muistelen tuota aikaa. Henkilökunta oli mieletön ja he antavat uskomattoman panoksen siellä asuville perheille!






Lue lisää:
Turun ensi- ja turvakoti
Kaksplus 12/2010 Tästä linkistä pääset Kaksplussan tilaajana lukemaan arkistosta musta ja Einosta tehdyn jutun.

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Helpot ja nopeat sämpylät

Kesä meni lomaillessa ja blogikin hiljeni hääpostauksen jälkeen. Heinäkuu on lopuillaan ja ensimmäiseksi haluan jakaa kanssanne tämän ohjeen. Täydelliset sämpylät aamupalapöytään helposti ja vaivattomasti!


TAIKINA

9dl sämpyläjauhoja
1dl vehnäjauhoja
1tl kuivahiivaa
suolaa
1rkl siirappia
2rkl öljyä tai voita
5dl haaleata maitoa



1.  Sekoita kuivat aineet keskenään.
Sekoita siirappi ja öljy/voi haaleaan maitoon ja lisää jauhoihin.
Sekoita tasaiseksi, peitä kulho ja laita jääkaappiin n.12 tunniksi.


2. Ota taikina huoneenlämpöön tuntia ennen leipomista.
Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen.
Kumoa taikina leivinpöydälle, ripottele pinnalle jauhoja. Jaa taikina kahteen osaan.
Muotoile tangoiksi, käytä jauhoja apuna.
Leikkaa tangoista paloja ja pyörittele/muotoile ne kevyesti.
Nosta pellille ja paista uunissa 20.25min.



Nauti uunituoreista sämpylöistä! 





perjantai 17. kesäkuuta 2016

16.6.-16

Emme kovin monelle asiasta kertoneet kun päätimme lopulta osallistua seurakunnan järjestämään hää- ja kastepäivään 16.6.-16. Kyseessä oli siis tilaisuus, jossa 12-21 vihitään pareja ja kastetaan lapsia. Haimme esteiden tutkinnan ja varasimme ajan klo 18. Tämä kaikki tapahtui viikko sitten torstaina. Siitä alko pieni jännitys ja odotus, mitä tuleman pitää. Tilasin itselleni mekon, joka saapui torstaina, keskiviikkona haimme sormukseni ja kävimme tilaamassa pienen kimpun.

Kun asia oli päätetty, pyydettiin kummankin vanhempia paikalle. Ystävistä paikalle tulivat kummipoikani Topin perhe sekä A:n paras kaveri Joni. Eipä sitten juuri muille edes vihjattu asiasta!
Tilaisuutta ennen torstai aamupäivällä haettiin esteiden tutkinta todistus ja matkalla kirkolle noudettiin kimppuni. Siitä tulikin juuri sellainen kuin ajattelin, näyttävä ja kaunis mutta hillityn yksinkertainen.

Hääkimppu

Jännitystä ilmassa ennen tilaisuutta

Ennen tilaisuutta juttelimme papin kanssa hetken. Laitettiin paperit kuntoon ja kerroimme vähän historiaamme. Sitten vieraamme jo saapuivat ja siirryimme huoneeseen, jossa vihkiminen tapahtuu. Pappi puhui kauniisti ja juuri oikeilla sanoilla. Ulkona sateli vettä ja hikikarpalot kihosivat otsalle. Ei ihan ilmastoiduin huone ollut kyseessä! Sormukset siunattiin ja sanoimme tahdon, voitte suudella.
Tilaisuuden jälkeen siirryimme nauttimaan kirkon tarjoamat kakkukahvit. Lopuksi vähän kuvia ja siitä siirtymä ravintolaan. Tilaisuus alkoi tosiaan 18 ja n. 20min kesti. Lapsetkin jaksoivat hyvin, Eino toimi sormuspoikana ja hoiti pestinsä hienosti!



Kotona olimme sitten 21 maissa. Ruoka oli ihan mielettömän hyvää! Kävimme espanjalaisessa ravintola Andaluciassa. Me A:n kanssa söimme aurajuustolla kuorrutettua härkää punaviinikastikkeella ja lisukkeilla. Olisin voinut ryystää kastikekulhon tyhjäksi!




Kaikkiaan ihana päivä, stressitön ja tunnelmallinen! Vesisadekaan ei haitannut, kuulemma onnellinen pari tulee jos hääpäivänä sataa.


Mukavaa viikonloppua kaikille, me lähdetään Turkuun E:n uimakoulun jälkeen. Huomenna skumppaa Topin isän valmistujaisten ja meidän kunniaksi!




LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...