Kaksplus.fi

tiistai 14. marraskuuta 2017

JOULUKAUSI AVATTU - ensimmäiset piparit



Ensimmäiset piparit leivottu tälle joululle. 
Eilen avautui myös Jouluradio testikuunteluun. 
Vihdoin hiipii joulufiilis sydämeen ja ehkä tällainen touhuilu auttaa jaksamaan lomaan asti. 
Onneksi työvuorot viimein tasaantuvat ja toivottavasti saavutan sopivan rytmin vielä ennen kuin top-jakso loppuu. Jos alkusyksystä kirjoitin löytäneeni unirytmin, niin on se nyt heittänyt kuperkeikkaa. Eilen nukahdin siinä kahdeksan aikoihin yöunille ja heräsin sitten puoli kolmen jälkeen. Nukahdin lopulta uudestaan ja kellon soidessa klo 5:20 olin aivan poikki. Jaksoin päivän ja nyt olen jo valmis petiin. Huomenna onneksi iltavuoro, joten aamupäivän ehtii ottaa rennosti. 
Toivottavasti tämä heräily ei ala käydä tavaksi. Aamuvuoro tuolla alkaa seitsemältä ja puoli seitsemän bussilla tai pyörällä täytyy lähteä, sitä ennen viedä Onni päiväkotiin. Eino on muutenkin yksin lähtemistä jännittänyt koko syksyn. Odottaa vain koska soitan, että pitää lähteä ja lähettelee siitä ääniviestiä watsappiin. Nyt top- jaksolla lähdetään Onnin kanssa kuuden jälkeen, joten yksinolon aika olisi kohtuuton. Mummu lupautui tulemaan meille aina kun pystyy Einon seuraksi ja lähettämään kouluun. Ihanaa kun voi rauhallisin mielin itse lähteä töihin eikä tarvitse kytätä kelloa kokoajan. <3
Nyt pojat ovat jo unessa ja itse taidan oikaista vielä sohvalle katsomaan Toisenlaiset äidit (ellen nukahda kesken). 

Oletteko te jo avanneet joulukauden vai aloitatteko vasta lähempänä joulua? 

Mukavaa viikkoa!




lauantai 11. marraskuuta 2017

TÄÄLLÄ OLLAAN! - syksyn kuulumisia




Heippa hei, pitkästä aikaa tartun tietokoneeseen ja naputtelen postausta. 
Tämä syksy on mennyt taas vauhdilla. Koulua oli viikolle 42 asti, viikon syysloma ja nyt toinen työssäoppimisviikko takana. Viisi viikkoa jäljellä, sitten vajaa viikko koulua, jonka jälkeen alkaa joululoma. Tätä vauhtia juhannus on edessä ennen kuin huomaammekaan! Ja tulevana juhannuksena olen valmis lähihoitaja, jännittävää!

Syksy on mennyt yllättävän kivuttomasti, omalla painollaan, mutta pikkuhiljaa huomaa pientä vauhtiväsymystä olevan ilmassa. Välillä tuntuu, ettei mieli tahdo pysyä kropan perässä. Onneksi nyt ei tarvitse kirjoittaa näyttösuunnitelmaa, vaan saa olla ainoastaan oppimassa. Jotenkin en ihan ole päässyt työpaikan rytmiin, mutta eiköhän se tästä. Paikka ja ihmiset alkaa käydä tutuksi, vaikka potilaat vaihtuvatkin tiuhaan. Pimeys vain lisääntyy, eikä luntakaan ole näkynyt sitten lokakuun, jolloin sitä tulikin jo kiva kerros. Toivottavasti jouluksi edes saadaan valkoinen maa.

Joulusta puheenollen, Facebookin muistoissa vilisee pipareita ja joulutorttuja mutta tänä vuonna en ole vielä saanut aikaiseksi mitään. Visiot kuusen koristelusta on ja uutta nauhaa on ostettu. Koska joulukuusemme on valkoinen, sain idean Suomi 100v -teemasta. Sinistä nauhaa, sini-valkoiset pallot ja Suomen lippuja. Aion kyllä saada joulua aikaiseksi kotiin jo hyvissä ajoin. Näin ehtisi siitä nauttiakin kauemmin kuin sen pari viikkoa. Ehkä joulufiilistä nostattaa parin viikon päästä lauantaina Raskasta Joulua -konsertti, jonne hankin itselleni lipun. En ole aiemmin mennyt itsekseni minnekään keikoille, joten tilaisuus on monella tapaa ainutlaatuinen.

Alkuviikosta voisinkin kaivella jouluverhoja ja koristeita, käydä niitä läpi, tehdä listoja. Tonttuovikin ilmestyy taas tänä vuonna. Tiia aiempana vuonna antoi idean ja jännä, miten tänä vuonna siitä on tullut laajempikin ilmiö. Monet askartelukaupat myyvät valmiita ovia. Mietin, ostaisiko sellaisen aukeavan vai teenkö itse samaan tapaan kuin aiemmin. 
Joulun lelukirjatkin ovat jo postiluukusta tippuneet ja niitä on jo selailtu. Ollaan nyt syksyllä karsittu poikien leluja, mutta itse toivoisin malttia lahjojen kanssa, niinkuin on ollut aiemminkin. Muutamat tärkeimmät lelutoiveet, kirjoja ja vaatelahjakortteja. Tuntuu, että kokoajan jää vaatetta pieneksi. Nyt onneksi hiukan tahti hidastunut, mutta varmasti kevätpuolella kasvutahti taas kiristyy.
Tänään vielä leivotaan kakku A:lle ja saadaan sitä aamulla sitte nautiskella kun pojat antavat lahjansa, hänen kotiutuessa töistä. Jos Onnille ei nouse kuumetta enää, niin mennään myös anoppilaan syömään.

Mukavaa lauantai-iltaa ja isänpäivää kaikille! 
Palataan pian isänpäiväkuulumisten kanssa! 

lauantai 2. syyskuuta 2017

HYVINVOINTI JA JAKSAMINEN - elämäntavat muuttuivat huomaamatta




Liikunta hiipi elämääni

Facebookissa tuli vastaan vuoden takainen teksti. Kirjoitin silloin, miten pelkään syksyä, hiipien lisääntyvää pimeyttä. 
Pysähdyin miettimään. 
Tänä vuonna olen oikeastaan odottanut syksyä, uutta opintokokonaisuutta. En ole sen tarkemmin miettinyt hiipivää pimeyttä tai pelännyt sitä. Elämässä ei koskaan tiedä mitä eteen tulee ja masennuksestanikin on tullut aina vain kaukaisempi asia. Viime syksy meni hyvin, pelosta huolimatta. Se on osaltaan valanut rohkeutta, myös opinnot veivät mukanaan mutta elämänlaatuun vaikuttavat myös viimepostauksessa mainitsemani uni ja sen lisäksi lisääntynyt liikunta. 
Olen keväästä asti joogannut lähes päivittäin
Toukokuun ajan kuljin pyörällä työssäoppimispaikkaan. 
Kesälläkin paljon liikuttiin pyörillä poikien kanssa. 
Nyt kolmen viikon ajan olen kulkenut pyörällä kouluun, ainoastaan kahtena päivänä mennyt kyydillä tai bussilla. 
Olen saanut lenkkikaverin Einon kaverin äidistä. 
Ystäväni on tehnyt ison muutoksen ja on kannustanut minuakin ja kuunnellut pohdintojani!

Tämä kaikki on tapahtunut kuin itsestään. En ole tarvinnut suuria suunnitelmia tai ajatusta "noniin, nyt aloitan liikunnan ja elämäntapani muuttuvat".
Joogasta se kaikki tosiaan lähti. Joogaan kotona, aamulla tai illalla. Se on ollut juuri sitä mitä tarvitsen. Lempeää mutta tehokasta. Rentouttava, oma hetki mutta josta kuitenkin huomaa edistyksenkin. Tuo rauhaa kaaoksenkin keskellä. Jos useampana päivänä jää välistä, huomaan sen hermojeni kiristelynä ja stressitason nousuna.
Pyöräily alkoi siitä, kun sen avulla pystyi säätämään poikien päiväkotiin viemistä, sillä pääsi suorempaa reittiä ja nopeampaa työpaikalle kuin bussilla. Ja kun sitä teki lähes joka päivä, niin se jäi tavaksi. Tietty siinä myös säästää sen 42 euroa, minkä kuukauden bussikortti maksaa. 
Jos siis viime syksynä pelko hiipi pimeydestä, niin tänä vuonna liikunta hiipi elämääni.

Olen näiden opintojen aikana paljon miettinyt omia elämäntapojani. Olen tuleva terveydenhuollon ammattilainen. Olin töissä missä vain, osa työtäni on ohjaus ja terveellisiin elämätapoihin kannustaminen. Alusta asti on ollut selvää, etten halua olla kaksinaamainen. Työpaikalla terveellisen ruokavalion sanansaattaja ja kotona herkkuja mättävä sohvaperuna. Ei, se ei vain käy. Myös se on fakta, että huonossa kunnossa ja ylipainoisena ei hoitotyötä jaksa tehdä! Selkä- ja polvivaivat ja raskausdiabeteksen sekä ylipainon myötä lisääntynyt riski II-tyypin diabetekseen ovat myös olleet mielessä. Haluan olla terve nyt ja tulevaisuudessa. Haluan jaksaa hoitaa mahdollisia lastenlapsiani.

Tätä ajatustyötä olen tehnyt niin tiedostaen kuin jossain alitajunnassani. Masennuksen jälkeen voimien vain lisääntyessä, elämäni on siis käynyt aktiivisemmaksi. Tämä kaikki tapahtuu itseni takia, siksi, että olen oppinut rakastamaan itseäni. Rakastan itseäni niin paljon, että haluan tehdä sille hyvää ja elää kehoni kanssa mahdollisimman pitkään. Vaikuttaa niihin asioihin, joihin itsessäni , hyvinvoinnissani ja terveydessäni pystyn vaikuttamaan. Liikunta lisää mielihyvähormonien tuotantoa ja näin ennaltaehkäisee masennustakin.

Vaikka tavoitteeni on painonkin pudotus, en sen takia tätä tee, se on vain hyvin positiivinen sivuvaikutus. Olen niin monta kertaa aloittanut elämäntapamuutoksen, painonpudotuksen, dieetin, mutta perusta ei ole ollut kunnossa. Ajatusmaailmani ja elimistöni ei ole toiminut oikein, jotta pysyviä muutoksia olisi tapahtunut. Keväällä kyllä ja kesälläkin olen pitänyt Nutrilett-kuurin. Ylipainoa kun on huomattavasti, siitä on ollut apua painon pudotukseen. Ja on saanut työstää ajatuksia sinne terveelliseen suuntaan. Antaa aivoille ja kropalle aikaa sopeutua muutokseen. Pääasiassa syön tervellisesti, mutta herkutteluakin tapahtuu. Aikaisemmin herkuttelu ei ollut hallinnassa ja edelleenkin sipsinhimo saattaa viedä mennessään, mutta armoa olen antanut.
Nyt kun kärsin vielä sappikivuista, niin ravinnon laadun merkitys on lisääntynyt. Tulee tarkkailtua jokaista suupalaa, mistä tulee kipuja, mistä ei ja joudun kantamaan lääkepurkkia mukanani kaikkialle. Useimmiten aiheuttaja on rasvainen ruoka. Tuoreet salaatit ja niiden kastikkeet aiheuttavat joskus. Joskus voin syödä kurkkua, omenaa ja paprikaa, ruisleipää, toisinaan niistä tulee kovat kivut. Pullia ja munkkeja ei tee enää edes mieli. Ja jos jotakin tekee mielikin, punnitsen onko se mahdollisten kipujen väärti. Myös ruokahaluttomuutta on myös esiintynyt ja olen paikannut energiavajetta Nutrilett-pirteilöillä. Parempi sekin kuin pelkällä vedellä eläminen. Ensi viikolla menen ylävatsan ultraan ja saadaan varmistus, että vaivat todellakin aiheuttaa sappikivet. Mullahan oli Onnin odotusaikana raskaushepatoosi ja sen sairastaneilla naisilla esiintyy jonkun verran sappikivitautia ja muita maksasairauksia. Onneksi tämä on kuitenkin hoidettavissa, jos nyt niitä kiviä on, ettei mitään muuta.

Kaikenkaikkiaan liikunta auttaa jaksamaan. Aamulla kun suhauttaa koululle, saa virtaa ja elimistö herää. Jaksan huomattavasti paremmin istua ja keskittyä tunneilla. Ja kotimatkalla fillarimatka nollaa aivoja hetkeksi. Äkkiä myös kuntokin on kasvanut. Keväällä ylämäet hengästytti paljon enemmän, nyt suht kevyesti, satulassa istuen pääsee mäetkin kulkemaan. Pori on siitä kiva kaupunki, että etäisyydet ei nyt ihan kamalan pitkiä ole. Vaikka asumme laitakaupungilla, matkaa keskustaan on n. 3-4km. En koskaan ole mikään himoliikkuja ollut. Koulun hiihtotunnit oli tuskaa ja cooperit menneet rimaa hipoen läpi. Tanssista olen tykännyt paljon ja tykkään edelleen, ja kyllähän sitä nuorena tuli hyvinkin paljon liikuttua myös fillarilla. Nautin kyllä tästä aktiivisesta itsestäni. Ehkäpä kun Onnikin on koululainen ja pojat voi jättää turvallisemmin mielin kotiin, voisin kuvitella itselleni myös säännöllisen viikoittaisen harrastuksen. Nyt koen, että kotijooga ja fillarointi riittävät hyvin lisäämään hyvinvointiani ja jaksamistani.

Oletteko löytäneet liikunnan ilon?  
Miten huolehditte hyvinvoinnistanne ja arjessa jaksamisesta?




torstai 31. elokuuta 2017

ILTARUTIINIT - kuulumisia ja miten illat rauhoitetaan



Kuulumiset


Heippa taas, pitkästä aikaa!
Koulu alkoi mullakin 14. päivä ja on vienyt vauhdilla mennessään. Ja täytyy myöntää, ettei Turun tapahtumat pari viikkoa sitten innostanut kirjoittamaan kuulumisista. Mutta tosiaan, kolmas viikko opiskelua lähenee loppuaan ja ihan hyvillä fiiliksillä mennään. Välillä tuntuu vanhan kertaukselta ja meinaa turhauttaa, mutta pienellä ajatusten korjaamisella on riittänyt intoa tehtävien tekoon. Uudet asiat on toki helppo ottaa vastaan, kun aiheet ovat mielenkiintoisia. Ryhmäkin tuntuu edelleen mukavalta, mutta huomaa kyllä eron aikuisryhmään kun vertaa vaikka tunnilla hölötyksen määrää. Mutta juu, opiskelu on kivaa! Odotan, että päästään vähän syvemmälle asioissa ja sitten työssäoppiminen alkaakin viikolla 44.


Mites meidän Eino ekaluokkalainen? Olen niin ylpeä ja iloinen, miten hienosti hänellä on koulu lähtenyt rullaamaan. Hän huolehtii tavaroistaan ja läksyistään, "Onni, älä sitte pyydä mua leikkimään kun mun täytyy eka tehdä läksyt!". Hänellä on Iltis-ryhmässä paikka, ettei tarvitse olla yksin kotona. Toki, Antti siellä nukkuu, mutta ainakin nyt syksy mennään näin. Eilen hän käveli ensimmäistä kertaa koko matkan yksin kotiin ja hyvin oli mennyt. Oli kuulemma vähän pelannut puhelimella, sitten tehnyt läksyt ja mennyt leikkimään. Pari kertaa aikaisemmin on osan matkasta halunnut mennä yksin kun olen mennyt hakemaan Onnia päiväkodista. Tänään onkin ensimmäinen koulukuvaus! Herra itse halusi kauluspaidan päälle ja farkut. Tukka laitettiin ja sai lähteä ilman lippistä, ettei tukka menen pilalle. Vaihtovaatteet hän halusi mukaan, mutta jäihän ne sitten meiltä sinne eteiseen mutta "Ei se haittaa, pystyn mä näilläkin juoksee, kato vaikka!" :D


Iltarutiinit

Ajattelin vähän kirjoitella millaiset meidän iltarutiinit ovat. Ne kun tuntuu, että kesän aikana heitti ihan häränpyllyä ja nyt vihdoin pikkuhiljaa ovat muotoutuneet takaisin arkisiin uomiinsa. Nyt tuntuu, että ne ovat aiempaa tärkeämpi osa rauhoittumista, päivän läpikäymistä, irtautumista päivän tapahtumista ja tietenkin nukkumaanmenoa. Jos vähänkin itsellä kireyttä, se heijastuu koko sakkiin ja homma menee pipariksi. Eli lähinnä itselleni muistutukseksi, asiat jää helpommin mieleen kirjoittamalla mutta myös jos joku lukijoista kaipaa keinoja rauhoittamaan illat.
Karkeasti ilta menee näin: iltapala aloitellaan n. 18:30, mielellään ennen seitsemää, iltapalan jälkeen pesut ja sängyssä ollaan viimeistään 19:30, usein jo vähän klo 19:n jälkeen.
Psykiatrinen sairaanhoitajani aina muisti sanoa, kuinka hyvä on, että pojat menevät ajoissa nukkumaan. Kasvun ja kehityksen kannalta kuulemma tärkein uni nukutaan alkuillasta, ennen puolta yötä. Mitä pidempi se uniaika on, sen parempi. Toissijaisena tulee se, että saan aikaa koti- ja kouluhommiin (oma-aika) sekä pääsen ajoissa nukkumaan. Olen oppinut itsestäni, että seitsemän tuntia unta on itselleni hyvä määrä unta. Ja se on virkistävintä, kun osa siitä on ajoittuu ajalle ennen puoltayötä. Alle seitsemän tuntia väsyttää ja yli kahdeksan tuntia väsyttää. Kahdeksan tuntia on hyvä määrä kuormittavan päivän jälkeen. Migreeninkin kannalta on ollut hyvä saada vähän kiinni omista tavoista ja tottumuksista sekä siitä mitkä tavat ja tottumukset ovat itselleni hyviä.
(Huom.! Jokaisella perheellä on omat rytmit ja rutiinit eikä myöhemmässä nukkumaanmenossa ole mitään vikaa. Kukin perhe tekee tyylillään. Ja varmasti meilläkin rytmi muuttuu, kun kasvaessa unen tarpeeseen tulee muutoksia.)

Einosta huomaa helposti iltaisin, onko ollut kuormittava päivä. Maanantaina heillä on 8:50-13 ja tiistaina 8:50-14, muuten 12 asti ja torstaina mennään kahdeksaksi. Tiistaina illalla oli vaikea rauhoittua ja vaati enemmän huomiota sekä jutustelun tarve oli suurempi, kuin vaikka eilen.
Eilen toki myös käytiin ennen iltatoimia puistossa hänen kaverinsa kanssa, että ehkä sekin voitaisiin ottaa useammin tavaksi niin pääsee purkamaan energiaa. Eilen iltapalalla juteltiin päivän kuulumisia ja pesujen jälkeen sänkyyn, iltasatu ja Einolle jalka- ja käsihieronta ja silitykset, hyvän yön suukot. Onnin peittelen ja suukotan ennen satua ja silittelen, hän kun usein nukahtaa jo iltasadun aikana. Joskus myös hänellä vaikeampaa nukahtaa ja silloin silitellään ja hierotaan hänenkin jalkoja. Iltarutiinit ovat päivän tärkeä viimeinen yhteinen hetki. Jossain kohtaa iltajutustelut käytiin sadun jälkeen, mutta nyt olen koittanut ajoittaa ne iltapalalle.
Pitkään tehtiin niin, että sadun jälkeen jäätiin odottamaan unta. Nyt tällä viikolla olen sadun jälkeen mennyt tekemään koulutehtäviä ja päässyt itsekin aikaisemmin nukkumaan. Eilen he valitsivat sadun cd:ltä, joten pääsin jo sillä välillä omiin hommiin. Einon kävin sitten sadun loputtua hieromassa ja suukottamassa hyvät yöt. Silloin myös lupaan tulla vielä katsomaan, että nukkuuko hän. Eilen hän ei sitten nukkunut ja kohta tulikin perässä, että haluaisi tulla mun viereen nukkumaan.
Ja viereen saa tulla, etenkin kun A on töissä. Läheisyys ja turvallisuuden tunne on tärkeää. Miksi eväisin sen lapsilta, kun heistä tuntuu, että kaipaavat lisää turvaa? Mikä muka on niin tärkeää, että se menisi lapsen perustarpeiden ohi? Ei mikään. Tuntuu, että itsekin nukkuu paremmin kun vieressä on joku, vaikka joskus kyllä kun molemmat ovat siellä tuhisemassa meinaa hiki tulla! Kumpikaan heistä, ei kovin usein yöllä herää ja pyydä päästä viereen, mutta aika ajoin tätäkin tapahtuu ja silloin saa tulla myös.
Tässäpä meidän iltarutiinit ja rauhoittumiskeinot. Toki poikkeuksia tapahtuu, mutta tämä on tavoite. Itsessäni huomaan stressin vaikutukset ja nyt otetaan kyllä tuo ulkoilu ennen iltahommia säännölliseksi tavaksi. Itsellä aivot tuulettuu ja pojat pääsevät purkamaan energiaansa. Saadaan oikeasti illat haltuun ja todella mukavaksi tapahtumaksi, kaikilla olisi hyvä olla ja uni tulisi helpommin. Uni on todella tärkeää ja sen tärkeyden huomaa vasta kun ilman sitä joutuu elämään. Olen kiitollinen, että nyt itselläkin uni tulee hyvin ja sitä riittää koko yön.

Huomenna alkaa syyskuu ja onpahan taas vauhdilla mennyt nämäkin viikot. Alle neljä kuukautta jouluun ja puiden lehdetkin jo alkaneet kellastua.

Millaisia iltarutiineita teillä on? 

Ulla 


keskiviikko 9. elokuuta 2017

ENSIMMÄINEN KOULUPÄIVÄ HUOMENNA - varusteet valmiina





Huomenna se koittaa, Einon ensimmäinen koulupäivä. Kello 9:00. Uusi reppu on varustettu ja mulla on kontaktimuovit valmiina odottamassa uusia kirjoja. Treenata voisin omilla jo olemassaolevilla, joita tarvitaan vielä nyt alkavissa opinnoissa. Nessut myös olen jo laukkuuni pakannut, itku tulee viimeistään kun oppilaat lähtevät luokkiinsa. Sitten hiljaiseen kotiin, saamaan jotakin aikaan. Kunhan nyt pari tuntia on kirjoiteltu tunnelmia ystäville ja itketty kunnon itkut. Meinaa mennä jo nyt roska silmään. En varmaan saa unta koko yönä, sen verran nyt jännittää. Herätäänhän ajoissa ja muistetaan lähteä?

This is gettin' real. 
Mut kyllä tästä selvitään, kuten aiemmistakin ensimmäisistä!

Joko teitäkin jännittää?


LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...