Kaksplus.fi

keskiviikko 9. elokuuta 2017

ENSIMMÄINEN KOULUPÄIVÄ HUOMENNA - varusteet valmiina





Huomenna se koittaa, Einon ensimmäinen koulupäivä. Kello 9:00. Uusi reppu on varustettu ja mulla on kontaktimuovit valmiina odottamassa uusia kirjoja. Treenata voisin omilla jo olemassaolevilla, joita tarvitaan vielä nyt alkavissa opinnoissa. Nessut myös olen jo laukkuuni pakannut, itku tulee viimeistään kun oppilaat lähtevät luokkiinsa. Sitten hiljaiseen kotiin, saamaan jotakin aikaan. Kunhan nyt pari tuntia on kirjoiteltu tunnelmia ystäville ja itketty kunnon itkut. Meinaa mennä jo nyt roska silmään. En varmaan saa unta koko yönä, sen verran nyt jännittää. Herätäänhän ajoissa ja muistetaan lähteä?

This is gettin' real. 
Mut kyllä tästä selvitään, kuten aiemmistakin ensimmäisistä!

Joko teitäkin jännittää?


sunnuntai 6. elokuuta 2017

KOULUN ALOITUS - mikä siinä jännittää?



Tänä syksynä meidän perheessä on koululaisia kaksi. Mulla alkaa lähihoitajan opintojen viimeinen vuosi sairaanhoidon ja huolenpidon osaamisalalla ja Eino, meidän esikoinen, aloittaa ensimmäisen vuotensa peruskoulussa. Nyt kun koulun alkuun on Einolla alle viikko (torstaina alkaa!) ja itsellä viikon verran, niin kyllä mua jo vähän jännittää. Reput on hommattu ja Einolle penaali. Kalenteri alkaa olla asetettu valmiiksi vastaanottamaan tehtäväaikatauluja, työ- ja kouluaikoja, vanhempainiltoja ja muita tarpeellisia muistettavia juttuja. Saatiin vihdoin myös viestiä osaamisalan opettajalta, vähän infoa. Yksi kirja tulee hankittavaksi, muuten käytetään jo olemassaolevia. Eniten odotan, että millaisia työssäoppimispaikkoja meille on saatu. Itse haluaisin jo muuta kuin vanhuksia, sairaalamaailmaan. Omassa koulun alkamisessa jännittää tuleva ryhmä. Muutama tulee meidän perusryhmästä mutta loput onkin sitte nuorisoasteelta, teinejä. Joita jo pyysin kevään yhteisluennolla olemaan hiljaa, jotta kuullaan mitä opettaja puhuu. Että kai mulla otsassa jo tiukkiksen leima. Itselläni aistit ylikuormittuu herkästi, joten kun katson ja kuuntelen luentoa, myös muut möykät tunkeutuvat kuuloaistiini herkemmin ja keskittymiseni herpaantuu kun yritän kohdentaa kuuloani siihen mitä HALUAN kuulla eikä se onnistu koska muita ääniaaltoja ei niin vain suodateta sieltä värekarvoilta pois. Perusopintojen ryhmän kanssa auttoi kovasti yhdessä kootut pelisäännöt, täytyykin ehdottaa, että sellaiset pikaisesti luotaisiin myös tälle ryhmälle. Kun on sovittu, että kaikille annetaan opiskelurauha, sitä on helpompi noudattaa ja siitä on myös helpompi muistuttaa jos ja kun se unohtuu.

Yhtään en vielä tiedä millaisia Einon koulupäivät tulevat olemaan. Mutta omani alkavat elokuun ajan ysiltä tai kympiltä, joten pystyn katsomaan, että aamupala tulee syötyä ja saattelemaan hänet tai lähettämään matkaan. Onneksi A:lla on vapaapäiviä arkisin ja hän iltapäivällä heräilee, aamuisin tulee töistä, joten täysin yksin meidän ekaluokkalainen ei ole. Myös iltapäiväkerhoon Einolle on paikka, joten aika vähässä on hänen yksin olemisensa. Kaikki tämä on niin uutta ja jännittävää. Nyt Einokin jo myöntää, että koulun alku tuntuu vähän jännittävältä. Mutta ihan positiivisessa mielessä kuitenkin. Helpotusta varmasti tuo tieto, että luokalla on tuttuja kavereita. Enemmän varmasti minä jännitän tätä uutta aikakautta. Miten lähtee koulu ja arki sujumaan? Ilmeneekö oppimisessa haasteita? Täytyykö läksyihin patistella paljonkin vai onko se ihan selvä, että ne tehdään kun koulusta tullaan ja on vähän syöty? Osaanko edes auttaa läksyissä jos apua tarvitaan? Ehkä kun Einon ei tarvitse olla yksin ja pelipäiväkin on lauantaina, niin nämä asiat alkavat sujua ihan hyvin. Arveluttaa myös Einon tic-oireet, käsillä "räpiköinti". Eskarissa ne eivät vaikuttaneet arkitoimissa. Hän pystyy kantamaan tarjottimensa ja tehdä kynätehtäviä. Mutta millaisena ne nyt syksyn myötä ilmenevät, lisääntyykö, väheneekö, miten muut oppilaat suhtautuvat. Toki osa heistä eskarista ja eskarissa näihin tic-oireisiin ei muut lapset kiinnittäneet huomiota. Tulevan luokan dynamiikka jännittää. Ettei syntyisi mitään kiusaamistilanteita, ettei Einoa kiusata eikä hän kiusaa ketään. Ja millainen opettaja, yhden tervehtimisen perusteella ensivaikutelma ainakin positiivinen, mutta eipä se hänen opetustyylistään ja ryhmän haltuun ottamisesta ja auktoriteetista tai asennoitumisesta kerro vielä paljoakaan. 

Sitten on vielä meidän Onni. Hän jatkaa tutussa ryhmässä. Kaksi tuttua työntekijää ja muutama vanha kiva kaveri. Hänen tempperamenttinsa ja puheenkehitys huomioiden, ajateltiin näin olevan nyt paras. Katsotaan sitten viisvuotisvasussa miten jatko ja koska siirtyy seuraavaan ryhmään. Mutta alku on loman jälkeen ehkä hankala. Kävimme perjantaina päiväkodilla moikkaamassa ja kyllä se kaverin vähän hiljaseksi veti. Jutteli kyllä kesäjutuista mutta huomasin, että jotain alkoi pienessä päässä pyöriä. Eiköhän hän silti pian taas totu uuteen arkeen, niinkuin ennenkin. 

Jännityksestä huolimatta odotan uutta melko rauhallisin mielin. No kysykääpä uudestaan keskiviikkoiltana, voi olla, että rauha on silloin kadoksissa! 

Joko te olette lomat pitäneet ja arki rullaa? 
Muut ekaluokkalaisten vanhemmat, mikä teitä jännittää? 




lauantai 5. elokuuta 2017

PÖYTÄNUMEROT - #kaasohommat #meleinot2017



Kuten Lasten tapaan - blogista olette lukeneet, häät on nyt juhlittu! Olin yksi kolmesta kaasosta ja mukana häävalmisteluissa. Paljonkaan askartelu- tai muita hommia ei ollut, mutta ihmisenä, joka tykkää tehdä käsillään, otin vastuulleni pöytänumerot. 
Tiian isä toimitti mulle tarvikkeet, tein sabluunat ja maalasin numerot puupalikoihin.



Palikat saapui sopiviksi sahattuna ja reiät porattuina.
Ensin hioin palikoista suurimmat tikut ja hieman pintaa. Sabluunat tein piirtämällä numerot tavalliseen kopiopaperiin ja laminoimalla sen. Sitten askarteluveitsellä lyijykynän jälki pois.



Valmiit pöytänumerot saivat hyväksynnän morsiamelta. Kuvasin hänelle vaiheita, ehkä liiankin kanssa. Itseä häiritsi numeroiden kosmeettiset virheet, mutta eipä niitä häissä kukaan tuijotellut ja itsetehdyt ovat kuitenkin aina itsetehdyt. Numeroiden lisäksi tein AUKI - KIINNI- kyltin karkkibuffettiin. 
Nämä pöytänumerot sopi hyvin häiden maalaisromanttiseen teemaan. 


Muutama sananen häistä


Häät olivat ihanat ja onnistuneet. Sääkin suosi, oli aurinkoista ja lämmintä. Meidän kaasojen ohjelmanumerot onnistuivat ja muutenkin kommelluksilta vältyttiin. Meillä oli hyvä tiimi ja odotan innolla seuraavaa tapaamista kun muistellaan häitä ja taas varmasti itketään, tai minä ainakin. Hääbingoon sai tosiaan "Kaaso itkee" laatikon rastittaa useampaan kertaan jos oli tarkkana, hanani aukesivat jo kirkon pihalla kun Tiia käveli valkoisessa mekossaan vastaan, seuraavaksi kun hän asteli isänsä käsipuolessa alttarille, sen jälkeen taisi olla yhden kaason laulun aikana, häätanssi tottakai. Oman puheeni aikana sain sentään puhuttua, vaikka käsi ja äänikin tärisi. On tässä jo vuosikymmen oltu ystäviä, jaettu elämän pienet ja suuret käänteet, että vähemmästäkin sitä vetää herkille kun rakas ystävä viettää suurta päiväänsä, niin kauniina ja onnea säteilevänä, unelmiensa miehen rinnalla. <3 Meni roska silmään, taas. 


Olitteko kesähäissä? 
Ootteko toimineet kaasoina, miten meni?




LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...